Vaikka pääsäätöisesti työpuhelimeeni tulevat viestit ovat ihania, silloin tällöin työpäiväni keskeyttää tuntematon herrasmies, jolle on tärkeää saada sanotuksi oma mielipide seksityöstä ja sen tekijöistä. Arvostan tätä yhtä vähän kun jokainen työpaikallaan törkeyksien huutelijoihin törmäävä, mutta se on osa asiakaspalvelutyötä. Fiksuna ihmisenä en tietekään heittänyt bensaa liekkeihin siinä keskustelussa, mutta tämän kommentoijan argumentit olivat niin yleisesti jaeltuja, että en voinut väistää kiusausta vastata niihin täällä.
Seuraavassa siis käyn läpi kasan negatiivisia väittämiä seksityöstä, jotka minulle esitettiin yksityisenä kommenttina. Olen siistinyt kysymysten kieliasua räävittömyyksistä, mutta perusajatus pysyy samana. Henkilöllä on selkeästi vahva tunnetila päällä, ja hän halusi osoittaa huoltaan – yhteiskunnassa on alati käynnissä keskustelu seksityöstä ja siitä, mitä lainsäädännölle tulisi tehdä, joten hän ei varmastikaan ole yksin tunnereaktionsa kanssa.
Moni naisjärjestö on tehnyt linjauksen seksityön täysdekriminalisaation puolesta. Tämä teksti avaa omia ajatuksiani asiasta seksityöntekijänä, ammattilaisena, naisena, jonka jokapäiväistä arkea seksityö on. On tärkeää, että kaikki äänet tulevat kuuluviin, ja erityisesti se, että keskustelua jostain ihmisryhmästä ei käydä kuulematta sen jäseniä.
Aivan lyhyt tiivistys teille, jotka sitä kaipaatte; seksityö on työtä, ja se tulee olla sallittua. Asioiden kieltäminen vain lisää rikoksia, ja saa asialliset asiakkaat ja palveluntarjoajat katoamaan maan alle. Seksi ja läheisyys ovat ihmisille niin tärkeitä tarpeita, että niitä tullaan aina kauppaamaan. Voimme lainsäädännöllä vaikuttaa vain siihen, millaisissa olosuhteissa seksiä kaupataan, emme kieltää sen myyntiä kokonaan.
Kansainväinen seksityöntekijöiden yhteisö, sekä ihmisoikeusjärjestöt kuten Amnesty International kannattavat seksityön täysdekriminalisaatiota.
Useimmat argumentit joita esittelen on kuultu aiemmin jo muiden, aktivismia tekevien kollegoideni suusta. Kiitos teille, jotka jaksatte tehdä väsymätöntä työtä paremman huomisen puolesta.
No, millaisen ihastuttavan kysymyspatteriston sitten sain?
Seksityö ei ole verrattavissa muihin mainitsemiisi ammatteihin (terapeuttiin, seksuaalikasvattajaan, hierojaan), sillä seksityöhön liittyy paljon ihmiskauppaa.
– Seksityö ja ihmiskauppa on vakioaihe, jossa ilmiesesti idiologisen pointin tehdäkseen sekoitetaan puurot ja vellit iloisesti sekaisin. Suomessa ihmiskauppaa on eniten rakennus-, ravintola- ja siivousalalla, joten seksityön ja ihmiskaupan sotkeminen ei ole älyllisesti rehellistä. Ihmiskauppa on rikos, josta kuuluu rangaista, eikä sillä ole mitään tekemistä meidän suomalaisten, omasta tahdostamme ammattimaisesti seksiä myyvien naisten kanssa. Jos jotakin tapahtuu jossain muualla maailmassa, se ei ole argumentti sitä vastaan, mitä meidän täällä koto-Suomessa tulisi tehdä. Kuten joku muu asian ilmaisi, thaimaalainen lapsiprostituoitu ei pelastu kadulta sillä, että minä, suomalainen seksityöntekijä lopetan työni.
Ihmiskauppaa kitketään parhaiten järjestämällä lainsäädäntö niin, että poliisi, palveluntarjoajat ja asiakkaat kaikki toimivat yhdessä sen kitkemiseksi. Suurin osa ihmiskauppaan liittyvistä ilmiannoista on tullut seksityöntekijöiltä itseltään.
Anekdoottina voin sanoa, että kaikki tuntemani suomalaiset seksityöntekijät ovat itse valinneet alansa ja tekevät työtä omasta tahdostaan, ja nekin jotka määritelmän mukaan käyttävät parittajaa, maksavat tälle omasta tahdostaan, eivätkä ole ihmiskaupan uhreja.
Ihmiskaupan seurauksena moni tekee itsarin.
– Tästä väitteestä puuttuvat lähteet. Toki arvostan sitä, että kysyjä asetteli sanansa niin että viittasi nimenomaan siihen, että ihmiskauppa on pahoinvointia aiheuttava asia, ei seksityö itsessään, sillä sitäkin argumenttia kuulee.
Ihmiskauppa on vakava rikos, johon tulee puuttua. Palveluntarjoajilla ja asiakkailla on oltava mahdollisuus ilmoittaa poliisille rikoksista ilman, että heitä itseään rangaistaan; asiakkaita sakoilla ja ulkomaalaisia seksityöntekijöitä maasta karkoittamalla.
Itsari on aina viimeinen keino, ja yhteiskunnan on tehtävä kaikkensa sen ehkäisemiseksi. Minun on hyvin vaikea uskoa että seksityö yksissään aiheuttaisi itsemurhia – tällaiseen tekoon päätyminen on monen asian summa. Kuten kaikki työ, myös seksityössä on hyvä ja huonoja puolia, ja kuten kaikki työ, myös seksityö voi ajaa tekijänsä burnouttiin. Stigman takia seksityöntekijät usein välttelevät negatiivisista puolista puhumista, eli kun yhteiskunnallisesti hyväksymme seksityön työnä, voimme viimeinkin puhua avoimesti siitä kokonaisuutena.
Huoraaminen ei tuo yhteiskuntaan lisäarvoa, vaan päinvastoin syö sitä.
– Luulen, että kirjoittaja tarkoitti tällä kommentilla sitä, että iso osa seksityöstä tehdään pimeästi. En väitä olevani ekonomian asiantuntija, mutta maalaisjärjellä ajateltuna kaikki raha, joka liikkuu on hyvää rahaa. Seksityöntekijälle annettu käteinen käytetään ruokakauppaan, kampaajille ja kivijalkaliikkeisiin, ja pitää osaltaan yhteiskunnan pyörimässä, vaikka siitä ei veroja maksetakkaan.
Jos tämä kysymys taas viittaa johonkin henkiseen lisäarvoon, kirjottajalla on erikoinen maailmankuva. Ovatko kaikki palveluammatit huonoja, sillä ne eivät tuota mitään? Onko hieroja, terapeutti ja seksityöntekijä kaikki turhaa käsienheiluttelua, sillä kaiken täytyy tuotta rahaa ja tavaraa, ollakseen merkityksellistä? Tunteet ja hyvä olo ovat turhia?
Seksityöntekijät rikkovat itsensä henkisesti antamalla miehen hyväksikäyttää itseään helpon rahan varjolla.
– Tämä on yleinen feministinen seksityön vastainen argumentti; että seksityöntekijä ’myy kehoaan’, luopuu kaikista rajoistaan asiakkaan hyväksi, ja hänelle saa tehdä mitä vain. Kaikki jotka viljelevät tätä näkemystä eivät ole koskaan itse käyttäneet seksityöntekijän palveluja. Kuten nimikin sanoo, seksityöntekijät eivät myy itseään, ruumistaan tai elimiään, he myyvät aikaansa ja palvelua. Kaikissa töissä myydään eri kehonosilla tehtäviä työsuoruksia, mutta jostain syystä moni pitää sukuelimiä erityisen pyhinä.
Seksityöntekijä joka kokee että asiakas hyväksikäyttää häntä, ei ole alalla pitkään. Päinvastoin, seksialalla on hyvin tärkeää pitää rajoista kiinni. Jokainen palveluntarjoaja määrittelee selkeästi sen mihin ja miten asiakas saa koskea ja mitä tapaamisen aikana tapahtuu. Omien rajojen löytäminen ja niistä kiinni pitäminen löytyy töitä tehdessä hyvin nopeasti.
Samaa argumenttia voisi jälleen kerran käyttää muistakin töistä. Antaako lähihoitaja asiakkaan huutaa ja huoritella? Antaako myyjä asiakkaan lääppiä? Tulevatko kollegat iholle, pukuhuoneeseen tai viljelevätkö he sopimattomia vitsejä? Muillakin aloilla on asioita, jotka voivat mennä henkisen sietokyvyn yli, ei vain seksityössä. Seksityö ei sovi kaikille, ja siinä pärjäävät parhaiten aikuiset ihmiset, jotka osaavat asettaa rajansa, ja sanoa selkeästi ei, kun niitä lähestytään.
Hyväksikätön sattuessa lain on oltava seksityöntekijän puolella.
Ja mitä hyväksikäyttöön tulee – tulee vain mieleen klassinen vertaus Schrödingerin seksityöntekijästä. Samaan aikan hyväksikäytetty pelastettava uhri, ja samalla miehiä hyväksikäyttävä, heidän rahansa varastava vamppi. Uhrisyyttelyn sijaan haluan korostaa sitä, miten suurin osa asiakaskohtaamisista on aivan tavallisia kahden ihmisen hyvässä hengessä ja yhteisymmärryksessä tapahtuvia kohtaamisia, josta molemmat lähtevät tyytyväisinä pois.
Entäs helppo raha sitten – tykkään sanoa että seksityö on nopeaa rahaa, ei ehkä helppoa. Pari asiakasta on helppoa saada, mutta kun tätä työtä tekee ammatikseen kokopäiväisesti, helppousaste alkaa olla sama kuin millä tahansa palveluammatilla.
Ja joku sanoi joskus netissä; jos luulet että kaikki mitä nainen seksissä tekee on makaa selällään ja avaa jalkansa, olet harrastanut vain todella huonoa seksiä 😉
Onlyfans-pornon ja muun maksullisen amatööripornon teko on pornoaddiktien rahastamista tyhjää vastaan. Jos addiktoitunut runkkari tuhlaa rahaansa rahanahneeseen seksityöntekijään, tällä ihmisellä on todennäköisesti taustalla muita ongelmia ja tuhlaamisen jälkeen mennään uudestaan sossuun mikä syö yhteiskunnan varoja.
– Tämä kommentti oli niin erikoinen, että mietin että jättäisin sen tästä pois, mutta se kertoo aika paljon kirjoittajan maailmankuvasta. Tässä kommentissa hän typistää kaikki pornosta tai seksipalveluista maksajat säälittäviksi sosiaalituilla eläviksi runkkareiksi (nk. incel-ilmiö), mikä ei pidä paikkaansa. En ihan ymmärrä mistä pornosta maksamisen inhoaminen on saanut alkunsa; 90-luvulla kaikki porno oli maksullista, joko lehtinä tai VHS-kasetteina, mutta internetpornon yleistyessä, se muuttui vähitellen mainosrahotteiseksi. Jostain syystä jotkut ajattelevat pornon olevan ilmaista, joka vain ilmestyy jostain; tosiasassa porno on edelleenkin ihan oikea ammatti, joka on usein mainosrahotteista; kuvaus, editointi, valot, ja koko sirkuksen koordinointi ovat yhä ammatteja, jotka työllistävät paljon ihmisiä.
Koronapandemian aikana monet seksityöntekijät siirtyivät tapaamisista tekemään nettipornoa toisena tulonlähteenään, joka sai sivustojen kuten Onlyfansin suosion räjähtämään. Itse pidän tätä hyvänä muutoksena – isojen pornotuotantoyhtiöiden sijasta näyttelijät ja tuottajat voivat nyt saada rahat itselleen tuottaamastaan materiaalista. Joitakin tämä siirtymä selvästi harmittaa, sillä he olivat ehtineet tottua mainosrahoitteiseen eli näennäisesti ilmaiseen pornoon. Nykyään kun paras materiaali alkaa olla maksumuurin takana.
Seksityöstä ei makseta veroja, mikä köyhdyttää yhteiskuntaa
– Sivusin jo tätä argumenttia aiemmassa vastauksessani. Pimeä työ köyhdyttää kenties valtion kassaa, mutta ei yhteiskuntaa. Kaikki seksityö ei ole pimeää, ja jokainen meistä ammatikseen tekevistä maksaa veroja. Ja no, laillistetaan bordellit, korttimaksupäätteet ja pankkipalvelut, niin seksityöstä tuleva veropotti suurenee roimasti!
Yleinen rappion kasvu heikentää korkeakulttuuria
– Tämä on yleinen tietyissä oikeistolaisissa piireissä vallalla oleva käsitys, jonka olen nähnyt pyörivän esimerksi Ylilaudan keskusteluissa. Että mädätys valtaa yhteiskunnan ja moraali rappeutuu ja koirat menee naimisiin ihmisten kanssa ja lihaakaan ei saa enää syödä ja woketus pilaa kaiken.
Jaan tämän vastauksen kahteen osioon; ensinnäkin yhteiskunta on jatkuvassa muutoksessa, heiluriliikkeessä, ja asiat kuten seksuaalimoraali ovat liikkuvia asioita. Moraali on hyvin subjektiivista, ja niin pitkään kun ihmiset kommunikoivat avoimesti ja käyttävät ehkäisyä, en osaa tuomita sitä. Toiseksi argumentoisin että yhteiskunnassa yleisesti tapahtuvalla seksuaalisuden vapautumisella ei ole paljoa tekemistä klassisen seksityön eli seksin myynnin kanssa. Se voi olla moderni ilmiö, että amerikkalaiset tosi-tv-tähdet poseeraavat pikkubikineissään esitellen kirurgialla muhkeiksi loihdittuja muotojaan, mutta tavallisen perheenisä Pertin seksityöntekijän luona vierailulla sillä ei ole paljoa tekemistä. Me myymme ensisijaisesti läheisyyttä, hellyyttä, hyväksymisen tunnetta, seksiä ja oksitosiinia. Instagram-mallit myyvät voimaantumista, uimapukumallistoa, hajuvesiä ja plastiikkakirurgiaa, enkä näe että nämä kaksi maailmaa liittyvät toisiinsa mitenkään. Yhteiskunnan moraali voi rappeutua tai olla rappeutumatta, ottamatta mitään kantaa siihen onko se hyvä vai huono asia, se ei mielestäni liity mitenkään seksityöhön. Jostain syystä meitä ammattilaisia syytetään vaikkapa sosiaalisen median yliseksualisoinnista. Samalla tavalla kun videopelejä on syytetty välituntitappeluista. Syy-yhteys on parhaimmillaankin kaukaa haettu.
Moraali ei ole subjektiivinen kannanotto, vaan yleismaallinen DNA:han kirjoitettu ominaisuus.
– Tiedän että tämä ei ole erikoisalaani, olisiko kenties antropologia tai filosofia oikea tieteenala vastaamaan tähän, mutta mututuntumalla ja vahvalla Yuval Noah Harari -lukukokemuksellani voisin väittää, että ihminen on syntyessäään tabula rasa, ja moraali on täysin kultuurillista. Ihminen saa syntyessään omantunnon ja empatian, eli nähdessään toisen ihmisen kärsivän, hän tuntee piston sydämessään, mutta mitään yleismaallista totutta ei ole. Eikä varsinkaan seksin suhteen – eri kulttuurit ja aikakaudet ovat suhtautuneet hyvin eri tavalla seksiin ja kaupalliseen seksiin, eikä mitään yhtä totuutta ole. Täällä länsimaissa seuraamme kristillis-juutalaista perää olevaa moraalikoodistoa, joka on yleisesti melko seksuaalikielteinen, mutta ei missään tapauksessa sisäänrakennettu. Jos emme pääse yhtämielisyyteen niinkin isoista moraalikysymyksistä kuin toisen ihmisen elämän päättämisestä, kuinka voisimme pitää seksuaalimoraalia yksinkertaisena asiana?
Yleisesti haluan perustaa moraalini hyvän levittämiselle ja kultaiselle säännölle – jos tekoni tuottaa hyvää oloa ja hyvää mieltä, eikä vahingoita ketään, en näe syytä pidättäytyä siitä. Niin moni asiakas on silmiin katsoen kiittänyt minua, ja sanonut että pelastan avioliittoja, estän itsemurhia ja autan jaksamaan töissä. Millainen moraali täytyy olla ihmisellä, joka sanoo, että näin toimiva ihminen tekee väärin?
Se että nainen on hyvin koulutettu, mutta hyväksikäyttää seksiä haluavia miehiä on väärin. Miksi teet tätä työtä jos sinulla on toinenkin ammatti?
– Hauskaa, että aiemmassa kommentissa seksityöntekijä oli hyväksikäytetty uhri, ja tässä hyväksikäyttäjä. Schrödingerin seksityöntekijä.
Kirjoittajan mielestä seksityö on jotain niin väärin, että sitä saisi tehdä vain aivan viimeisenä keinona. Ei ihme, että hän on huolissaan ihmiskaupasta ja hyväksikäytöstä, jos seksityötä saisi tehdä vain jos mikään muu työ ei ole enää vaihtoehto.
Seksityö on ammatti siinä missä muutkin, ja syitä valita ala ovat muunmuassa se, että se on kivaa, siitä saa hyvän tuntipalkan, se on mielenkiintoinen ja vireystilaa ylläpitävä työ ja siinä pääsee tutustumaan monipuolisesti ihmisiin. Alalla ollaan myös mm siksi, että tarvitaan rahaa ulosoton maksuun, huumeisiin, autisminkirjon tai AHDHn vuoksi eli pystytä kokopäiväiseen työhön tai koska poikaystävä pakotti. Myös kaupan kanssalla ollaan töissä siksi, että tarvitaan rahaa ulosoton maksuun, huumeisiin tai siihen että kolme alle kouluikäistä lasta tarvitsee ruokaa.
Seksityö on työtä, ja ihmisillä on samat syyt tehdä työtä riippumatta alasta. Yhteiskunnan tehtävä on suojella työntekijää niin, että kun hän on töissä, oli hän alepan kanssalla, siivoojana tai seksityöntekijänä, hän voi tehdä työtään kunnioittavasti, turvallisesti, ilman henkistä tai fyysistä häirintää ja saada kohtuullisen korvayksen työstään.
Hyväksikäyttääkö parturi asiakastaan, koska tällä on hiuksiin liittyviä tarpeita? Hieroja koska tällä on hartiakipuja? Terapeutti koska ongelmia? Taksikuski kyyditettävää, koska tällä on kylmä ja ulkona saataa? Seksityöntekijä läheisyyttä haluavaa asiakasta?
Se, hyväksikäyttääkö joku jotakuta ei pitäisi olla ylhäältä saneltu asia. Monet tahot pyrkivät päättämään naisten puolesta ovatko he hyväksikäytettyjä vai eivät. Hyväksikäyttö on aina subjektiivinen kokemus, jota kukaan muu ei voi määritellä toisen puolesta. Yhteiskunnan ja lainsäädännön tehtävä on vain ja ainoastaan luoda turvalliset raamit ihmisille toteuttaa itseään, seksuaalisuuttaan ja tehdä toimeentulonsa haluamallaan tavalla.
Ja viimeisenä argumenttina – jos kerran seksityö on aina hyväksikäyttöä ja sitä tapahtuu joka tapauksessa, antakaa naisten sitten edes hyötyä siitä ja kerätä rahansa pois.
Huono argumentti huoraamisen puolesta on se, että sitä on aina ollut. Samalla logiikalla voidaan laillistaa huumeet, pedofilia, väkivalta ja kaikki muu paha.
Jokainen asia on oma keskustelunsa, eikä niitä voi niputtaa yhteen. Saman argumentin voi kääntää niin, että seksikauppaa on aina ollut, sillä seksin ja läheisyyden tarve on ikiaikainen inhmillinen tarve, joka ei tule poistumaan. En koe että sivistyneen länsimaisen yhteiskunnan tulisi kieltää jotain pelkällä argumentilla ”se on minun mielestäni moraalisesti väärin”, kun kaikki järkiargumentit puhuvat sen puolesta, että seksityö tulee sallia ja sitä tulee suojella. Moraalisen säteilyn sijasta myös seksityöntekijöiden infantilisointi on järkyttävää; naiset eivät osaa itse päättää omasta kehostaan tai asettaa omia rajojaan, joten yhteiskunnan on kiellettävä seksityö suojellakseen heitä itseltään. Asiassa, jossa ei ole uhreja, ja joka tuottaa hyvää kummallekkin osapuolelle – miksi se tulisi kieltää?
Suosittelin kirjoittajalle kasan kirjallisuutta aiheesta. Jos seksityö on aiheena vielä vieras, suosittelen lukulistallesi seuraavia kirjoja:
Anna Kontula: Punainen eksodus
Juno Mac & Molly Smith: Revolting Prostitutes
Päivi Ahtiala: Oma valinta
Terhi Suokas: Kyllähän mä tiedän miltä huora näyttää
Tiia Forström: Ammattirakastaja
